Seurustelua vai mitä tämä on?!?!

En tiedä onko olemassa jotkin kirjoittamattomat säännöt miten nettideittailua tulisi harrastaa. Itse olen sitä mieltä että niin kauan kun asiasta ei ole sovittu ei seurustella. Tämä ei tunnu pätevän jokaiseen ihmiseen. En myöskään tiedä olisiko edes soveliasta kysyä toiselta osapuolelta asiasta. Tai muutenkin tuntuu olevan kovin yksilöllistä tämä viestittely ja siitä eteneminen.

Jos tarkoitus on löytää kumppani joko ihan elinkumppani tai ystävä tai seksi kumppani tulisi nämä mielenkiintoiset ihmiset tavata äkkiä. Näin minusta äkkiä tarkoittaa parin viikon sisällä siitä kun viestejä alkaa menemään päivin ja öin. Joo näin minusta!! Mutta ei monesta muusta todellakaan. Ei helvettiläinen kun olen pari viikkoa kirjoitellut ja markkinoinut itseäsi ja koittanut olla kiinnostava ja vaikka mitä. Sitten toinen onkin et ei nyt ihan onnistu tapaaminen. Kiinnostus lopahtaa itseltä just. Minä en etsi viestittely kavereita sori. Minä etsin oikeita ihmisiä. Jokut etsivät selkeästi vain viestiseuraa ja usein vielä seksiviestiseuraa. Täytyy sanoa että jos olisin vähän herkempi ihminen tuon asian suhteen olisin lähtenyt heti ensimmäisen viestittelykumppanin jälkeen itkien netistä pois. Olen saanut useammin miehen kuvaelman hänen miehuudestaan ja seksitaidoista ihan vain viestien välityksellä. Kovin on ollut kovat luulot heillä itsestään. Yhden onnistuin jopa tapaamaankin. Taidot olivat ikävä kyllä teoriaa.

Takaisin siihen seurusteluun. Montako viestikumppania voi olla yhtä aikaa? Kait tähänkin on jokin sääntö. Minulla oli monta. Monet sanovat että on vain yksi ja katsovat sen. Tuolla säännöllä katsoisin edelleenkin sitä yhtä. Mitä pahaa siinä on jos viestittää useamman kanssa. Seurusteluahan se ei ole. Minulle on itselle aivan sama montako viesti kumppania miehellä on niin kauan kun ei seurustella. Tuossa tosin piilee vaara. Siihen voi jäädä koukkuun. Aina löytyy uusi ja jännempi ja uusi ja ihanampi. Miten päästä eroon siitä?!?!?
Epäilen että monikaan ei pääse varsinkin jos se on jatkunut vuosia. Aina on joku takaportti ja uusi jännitys vaikka jonkun kanssa jo vähän tapailtaisikin ja olisi ihastuttu.  Siinä on sitten hyvä vaihtaa lennossa ja tulee pienikin ongelma. Nämä ihmiset ovat myös niitä jotka lähtevät ryhmistä isolla eleellä ja hehkuttavat täydellistä rakkautta. Palaavat sitten vähän ajan päästä ja lähtevät taas. Pahimmat eivät edes ehdi kun hehkuttaa uutta rakkautta kun se jo kariutuu. Anteeksi, minusta tuo on säälittävää. Säälittävää että ei selkeästi tunnisteta omia tunteita tai osata hallita niitä yhtään. Pelataan ihmisillä. Ikävä kyllä tuossa taitaa käydä niin että nämä ovat ne jotka jäävät loppupelissä ilman sitä pidempi aikaista kumppania.

Yksi tyyppi on tämä jotka kuvittelevat seurustelevansa ensimmäisestä viestistä. Ei helvetti sentään!!! Alkaa tulee jos jonkinlaista ehdotusta perheenlisäyksestä ja yhteen muutosta vaikka ei ole edes puhelimessa puhuttu. Jostain syystä tuokin on tällä iällä ahdistavaa. Jos itsellä on jo lapset tehtynä ja muutenkin elämä aika mallillaan niin ei jaksaisi enää mitään samalaista ihmemaailmaa kun parikymppisenä.

Kun tälläiselle tyypille ilmoitat että tästä ei tule mitään niin alkaa pahempi itkuvirsi kun 20 vuoden avioliitosta erotessa. Ja taaskaan ei tarvitse ihmetellä miksi hän on yksin. Elämä on julmaa.

Tarinan opetus itselle. Tiedä mitä haluat ja etene sen mukaan. Moni mies tuntuu olevan valmis hakemaan vaikka sen kuun taivaalta kunhan saavat naisen. Olenkin miettinyt onko näillä mitään tunteita ?!? ihan kun nainen olisi tavara joka otetaan jos kiinni saadaan. Etsi mies jolla on jo sen verran elämän kokemusta että se on kasvanut aikuiseksi henkisesti. Joka osaa arvostaa normaaleja helppoja asioita eikä kaipaa enää  mitään draamaa elämäänsä. Kysele mieheltä ja odota että mies on se joka vastaa. Miehillä kun tuntuu olevan taipumus samoihin mielipiteisiin ja haluihin kun naisella jotta saisi naisen itselle.

Jos ei ole pakko pariutua pysy sinkkuna. Elämä yksin on vain kovin yksinkertaista ja no välillä myös yksinäistä mutta kovin paljon helpompaa kun parisuhteessa.

Mukana tulee suhteeseen…

Olen tässä miettinyt mitä kaikkea ihmiset tuovat mukanaan uuteen suhteeseen näin vanhempana. Näistä olisi hyvä mainita jo erilaisten sinkkupalstojen esittelyissä eipä tulisi sitten ikäviä yllätyksiä. Nuorena suhteeseen tuli mukana itse ja kaverit ja vanhemmat. Koska kaikilla oli hirveä tarve itsenäistyä vanhempien merkitys ei välttämättä ollut kovin suuri. Entäpä jos et ole itsenäistynyt vielä vanhemmallakaan iällä. Vanhemmat vaikuttavat edelleen elämääsi? näitä kutsutaan peräkammarin pojiksi. Olen kuullut kyllä myös tytöistä. Jotenkin vain tuntuu että tytöille tämä on suvaittavampaa kun pojille.

Voisiko ilmoitukseen laittaa näin: mukava, kiva, luotettava, sosiaalinen nainen 45v. Mukana tulee 3 lasta, lasten isä, ex- anoppi, omat vanhemmat , minun kaverit, omat ja lasten harrastukset sekä pari kissaa. WHAT!?!!? missä välissä sitä ehtisi seurustella. Mutta tuo on se todellisuus.

Ihminen haluaa antaa sinkkumarkkinoilla itsestään hienon kuvan. Mainostetaan itseään kun jotain täydellistä tavaraa. Jossain sivulauseessa voi olla kommentti haastava luonne mutta tämäkin lähinnä vain herättämään mielenkiintoa. Hyvin harva pitää itseään ja mukana tuomiaan asioita mitenkään hankalina. Se on heidän elämä jota katsotaan helposti ruusunpunaisten lasien läpi joka uuden puolison tulisi hyväksyä sellaisena kun se on. Uusi puoliso tosin ei mieluusti saisi tuoda mukana mitään. Ja mieluusti uudella puolisolla ei saisi olla edes sitä elettyä elämää takana. Ainakin se on vaikea hyväksyä.

Missä vaiheessa ihmisistä tuli niin minä itse keskeisiä. Onhan se nyt tosi asia että jos ikää on mittarissa enemmän kun 20v niin silloin on jo elettyä elämää pakostakin takana. Mutta sen pitäisi olla mennyttä. Olen törmännyt myös ihmisiin jotka elävät vain mennyttä joko omaa tai puolison. Ihan kun sillä olisi hirveästi merkitystä. Eikö olisi tarkoitus löytää uusi yhteinen elämä ja kokeilla rakentaa jotain yhdessä eikä repiä asioita joita ei voi enää muuttaa esille.

Olenkin päättänyt löytää puolison joka elää tätä hetkeä ja haluaa katsoa tulevaisuuteen. Hänellä on menneisyys on minullakin. Juuri se menneisyys on tehnyt meistä niitä mitä nyt olemme. Tuomme mukanamme suhteeseemme omat elämät ja parhaamme mukaan teemme niistä yhteisen. Molemmat joutuvat varmasti luopumaan mutta tilalle pitäisi saavuttaa jotain enemmän.

Jos tähän en pysty olen mieluummin yksin.

Nettideittalua, omg!

Olen ollut sinkkuna 1,5v josta puolisen vuotta sinkkumarkkinoilla. Tosiaan tämä on ihan uusi maailma. Kuvittelin että nelikymppinen nainen olisi kuumaa kamaa ja just jokainen haluaa lähettää minulle viestiä. Olinkin väärässä. Todella väärässä. Maailma onkin muuttunut aika paljon siitä kun viimeksi harrastin nettideittejä. Nykyäänhän kaikki on Facebookissa, instagramissa tai jossain missä koitetaan valokuvien perusteella näyttää kuinka täydellinen itse on tai se maailma jossa elää. Tähän sorruin itsekin avioliittoni aikana. Hain hyväksyntää ja ihailua ulkopuoliselta maailmalta.

Ennen aikaa valokuvat netissä ihmisten piti todella panostaa omaan esittelyyn ja kirjoittamiseen mikäli halusi olla kiinnostava. Nykyään kiinnostavuuteen riittää hyvä valokuva ja hieno edustava Facebook profiili. Siltikään kukaan ei laita toisille viestiä. Tai kait jotkut laittavat mutta kynnys siihen tuntuu olevan suuri. Ja sinkkusivustojahan riittää. Hassuahan on myös se että samat naamat näkyvät useilla sivustoilla. Toki tämä lisää mahdollisuutta tavata joku. Tosin miten kukaan voi tavata jonkun jos kukaan ei uskalla laittaa ensin viestiä.

Asiahan menee näin kaikki haluavat että hänelle laitetaan viesti koska silloin joku on juuri hänestä kiinnostunut. Kiinnostus tulee tasan profiilikuvista yms. muista kuvista. Vaikka kaikki sanoo että sisin on tärkein. Harva kuitenkaan jaksaa paria viestiä enempää siihen sisimpään tutustua kun aina löytyy joku kiinnostavampi ( siis parempi kuva ). Sivustoilla on samanlaisia ketjuja joissa on selfietä, belfietä , herutusta yms. ihan mitä vain jolla saa huomiota.  Naisilla on oikeus olla vastaamatta mihinkään viesteihin koska miehet eivät ole hyviä ottamaan kuvia. Kriteerit on kaikilla samat: pitää olla uskollinen, mukava, hyvä huumori jne. kliseet. Mietinkin onko nämä kaikki näillä palstoilla olevat ihmiset niitä joita on petetty edellisessä suhteessa koska kukaanhan ei  ole itse pettänyt.

Koska en ole ujo ja haluan tutustua uusiin mahdollisiin tuleviin ex puolisoihin olenkin rohkeasti laittanut viestiä miehille.  Ja saanut tutustua mitä mielenkiintoisimpiin persooniin. Käynyt parin kanssa kahvilla. Nauranut vatsani kipeäksi. Saanut ainakin yhden ystävän 🙂 muutama mieskin on viestiä oma-aloitteisesti laittanut mutta ne ovat kaatuneet yleensä yhteen iltaan. Miksikö? en tiedä. Itse ajattelen niin että jos olen se aloitteen tekijä on minun huolehdittava siitä että viesteillä on muutaman päivän jatkuvuus. Parin päivän jälkeen viestejä joko alkaa tulemaan luonnostaan ts. juttu luistaa tai sitten se kuivuu kokoon. Joku on kyllä kuivunut tunnissakin.

Olenkin tässä todella nauttinut elämästä aivan uudella tavalla. En ole keskittynyt vain siihen yhteen ihmiseen ja saanut aivan uusia ajatuksia. Yksin olemisessa parasta on vapaus tehdä asioita.