Olen tässä miettinyt mitä kaikkea ihmiset tuovat mukanaan uuteen suhteeseen näin vanhempana. Näistä olisi hyvä mainita jo erilaisten sinkkupalstojen esittelyissä eipä tulisi sitten ikäviä yllätyksiä. Nuorena suhteeseen tuli mukana itse ja kaverit ja vanhemmat. Koska kaikilla oli hirveä tarve itsenäistyä vanhempien merkitys ei välttämättä ollut kovin suuri. Entäpä jos et ole itsenäistynyt vielä vanhemmallakaan iällä. Vanhemmat vaikuttavat edelleen elämääsi? näitä kutsutaan peräkammarin pojiksi. Olen kuullut kyllä myös tytöistä. Jotenkin vain tuntuu että tytöille tämä on suvaittavampaa kun pojille.
Voisiko ilmoitukseen laittaa näin: mukava, kiva, luotettava, sosiaalinen nainen 45v. Mukana tulee 3 lasta, lasten isä, ex- anoppi, omat vanhemmat , minun kaverit, omat ja lasten harrastukset sekä pari kissaa. WHAT!?!!? missä välissä sitä ehtisi seurustella. Mutta tuo on se todellisuus.
Ihminen haluaa antaa sinkkumarkkinoilla itsestään hienon kuvan. Mainostetaan itseään kun jotain täydellistä tavaraa. Jossain sivulauseessa voi olla kommentti haastava luonne mutta tämäkin lähinnä vain herättämään mielenkiintoa. Hyvin harva pitää itseään ja mukana tuomiaan asioita mitenkään hankalina. Se on heidän elämä jota katsotaan helposti ruusunpunaisten lasien läpi joka uuden puolison tulisi hyväksyä sellaisena kun se on. Uusi puoliso tosin ei mieluusti saisi tuoda mukana mitään. Ja mieluusti uudella puolisolla ei saisi olla edes sitä elettyä elämää takana. Ainakin se on vaikea hyväksyä.
Missä vaiheessa ihmisistä tuli niin minä itse keskeisiä. Onhan se nyt tosi asia että jos ikää on mittarissa enemmän kun 20v niin silloin on jo elettyä elämää pakostakin takana. Mutta sen pitäisi olla mennyttä. Olen törmännyt myös ihmisiin jotka elävät vain mennyttä joko omaa tai puolison. Ihan kun sillä olisi hirveästi merkitystä. Eikö olisi tarkoitus löytää uusi yhteinen elämä ja kokeilla rakentaa jotain yhdessä eikä repiä asioita joita ei voi enää muuttaa esille.
Olenkin päättänyt löytää puolison joka elää tätä hetkeä ja haluaa katsoa tulevaisuuteen. Hänellä on menneisyys on minullakin. Juuri se menneisyys on tehnyt meistä niitä mitä nyt olemme. Tuomme mukanamme suhteeseemme omat elämät ja parhaamme mukaan teemme niistä yhteisen. Molemmat joutuvat varmasti luopumaan mutta tilalle pitäisi saavuttaa jotain enemmän.
Jos tähän en pysty olen mieluummin yksin.